Studio Ghibli täyttää pian 30 vuotta, ja aikojen muutoksesta kertoo se, että tähän asti salamyhkäisyydestä tunnettu studio on päästänyt dokumentaristin kameroineen seuraamaan studion tekemisiä. Hirokazu Kore-edan (Isänsä poika) teoksissa apulaisohjaajana työskennellyt Mami Sunada on saavuttanut Ghiblin maestrojen täyden luottamuksen, jonka turvin hän vie meidät studion jokapäiväiseen elämään ja käänteentekeviin hetkiin, seuraamaan ainutlaatuista työtä kärpäsenä katossa. Dokumentin teatterilevityksestä tuli odotetusti huomattava tapaus Japanissa.
Nauravainen Hayao Miyazaki on äänessä lähes koko ajan. Isao Takahata on pohdiskeleva, hiljainen osapuoli. Ghiblillä kokataan yhdessä, voimistellaan pitkien piirrossessioiden jäykistämiä niveliä ja nauretaan paljon kiireestä ja paineista huolimatta. Vierailemme Hayao Miyazakin talossa. Pääsemme mukaan tupakkatauolle hiljaisella katolla. Tapaamme myös Helsingissä Maameren tarinoiden kanssa vierailleen Gorō Miyazakin.
Koska Ghibli on hyvin tasa-arvoinen yhteisö, Sunada antaa esiintymisvuoron myös studion kissoille.