Kätilö-elokuvaa voi hyvin kutsua rakkauselokuvaksi, joka on asetettu erityisiin Lapin sodan historiallisiin kehyksiin. Moraalinen ja humaaninen asetelma on poikkeuksellisen vahva, sillä rakkaustarinaan siivilöityy niin natsi-ideologiaa kuin sotavankien epäinhimillistä kohteluakin. Elokuva tematisoi nimihenkilön kokemaa, niin vahvaa rakkautta, että moraalin ja omantunnon käskyt ja kuiskaukset sivuutetaan. Vikasilmäksi haukuttu kätilö Helena rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeriin Johannes Angelhurstiin, jolle nainen on Villisilmä, kaikista muista naisista poikkeava luonnonvoima. Tarinan tapahtumat paikantuvat lähinnä Petsamon Parkkinaan, Titovkan vankileirille sekä niin sanotulle Kuolleen miehen vuonolle, syrjäiselle ja kirottuna pidetylle paikalle, jonka tarkkaa sijaintia Jäämerellä ei voi määrittää. Elokuvassa tulevat esiin historiankirjoista tutut Operaatio 1005, vangeilla tehdyt kokeet ja vankileirin käytännöt. Johanneksen henkilöhistorian kautta avataan myös näkymää syyllisyyden raastaman sotilaan sieluun. Kaikki keskushenkilöt kamppailevatkin omalla tavallaan menneisyyden kanssa. Rakastamalla väkevästi ei historiaa voi poistaa, ei edes unohtaa; mutta lopulta hyvyys voittaa pahan.